Masennus. Sinä olet piinallinen, hitaasti hengiltä imevä, tuskallinen, näännyttävä seuralainen. Sinä sammutat valot maailmasta, viet värit maisemasta, pyyhit pois tuoksut, tunnelmat ja tunteet, pudotat harmaan esiriipun todellisuuden eteen. Sinä tulet takavasemmalta salakavalasti, kun töissä on raskasta, kun koti ei tunnu kodilta, kun perhe ei tunnu enää perheeltä, kun uni ei tule, ruoka ei maistu, elämä kävelee ylitse. Vai tuotko tuon kaiken mukanasi, ja samalla sysimustan huomisen ja mielen pinnalle kaikki eilisten repaleisimmat muistot? Sinä kiedot kätesi, kylmän kalseat kätesi, pienen ihmisen ympärille ja puristat lujaa. Tulet lapsen luo ja aikuisen, kuiskit teini-ikäisten korviin, ja kyselet olisiko mukavaa viillellä itseään partakoneen terillä juuri tänään, ihan vähän vaan, niin että tuntisit edes jotain? Sinä pyyhit maailman sameaksi ja kutsut kulkemaan ilottomassa hämärässäsi, laitat ihmisen hakemaan pakoa pullosta ja lasista ja pilleripurkista. Junaraiteilta ja syvistä vesistä ja partakoneenteristä ja köydestä autotallin katossa. Sinun kanssasi, Masennus, ihminen on yksin.

Yhteiskunnan ääni puhuu Masennuksesta näin: "Miksi viihdyt täällä meillä Suomessa niin hyvin? Sinua kutsutaan kansallissairaudeksi jo, meillä mussutetaan täällä tolkuttomasti pillereitä sinun vuoksesi, jäädään sairaslomille ja varhaiseläkkeelle ja mennään ennenaikaiseen hautaan sinun vuoksesi sankoin joukoin. Osaatko ollenkaan kertoa mikä saat sinut mellastamaan täällä tohon malliin, mitä? Meillä on täällä jo muutenkin rankkaa ilman sinua, talvet on pitkiä ja kylmiä ja pilkkopimeitä, katuja ei hiekoteta eikä aurata, autot hyytyy tienpenkoille ja musta jää yllättää aina. Me ei kaivattaisi sinua tänne ankeuttamaan meitä, kun siitä tulee kuluja yhteiskunnalle! Mieti nyt kaikkia niitä euroja jotka lankeavat kankkulan kaivoon vuosittain sinun takiasi, kaikki ne sairauspoissaolot ja lääkkeet ja eläkkeet ja ihan kaikki, puhumattakaan lastensuojelumäärärahoista ja vankilakustannuksista ja mielenterveyspalveluiden ja päihdepalveluiden ja ties minkä kustannuksista. Sinä tulet kalliiksi, eikä yhteiskunta tykkää ollenkaan kun pitää kaikenmaailman mukasairaiden ja laiskojen ja syrjäytyneiden jälkiä siivota ja menoja kustantaa! Meillä kuule panostetaan täällä jo varhaiskasvatukseenkin ihan sikana, päiväkodeissa tehdään yksivuotiaille jo varhaiskasvatussuunnitelmat ja panostetaan laadukkaaseen ja kehittävään varhaiskasvatukseen, koska varhaiskasvatus on tärkeää! Me koulutetaan jatkuvalla syötöllä niitä tarhantätejä omaksumaan uusimpia kasvatustrendejä ja pedagogisia menetelmiä ja toivotaan, että niitä lapsia ei jäätäisi sinne kotiin sitten hoitamaan ja yhteiskunnan rahoilla maleksimaan, kun on kerta tämä fantastinen varhaiskasvatustsydeemi meillä olemassa täällä. Kasvaako niistä mukuloista kotona yhteiskuntakelpoista matskua ollenkaan? Eikä se kotiäiti tuota yhtään mitään, ei verotuloja, ei niin mitään. Meillä on kuules jo päiväkodeissa yrittäjyysopetustakin, nuorena ne vitsat on väännettävä. Yhteiskunta tarvitsee menestyjänsä, katso nyt vaikka Harkimon Hjallistakin, ei sillä ole saatana ollut aikaa "masentua", rahaa on tahkottu ja se on se oikea tapa elää ja menestyä!

Kuulehan sinä Masennus, en minä ymmärrä miksi sinä änkeät tänne. Meillä menee tässä yhteiskunnassa oikein hyvin! Me on opeteltu täällä tulemaan toimeen omillamme, omista asioista ei huudella, sisulla mennään eteenpäin ja näytetään muille närhenvärkit. Omista asioista pitää huolehtia, muut huolehtikoon omistaan. Eihän siitä nyt saatana mitään tule, jos on jatkuvalla syötöllä oltava hyysäämässä niitä jotka eivät pysy yhteiskunnan oravanpyörän kyydissä tai jos pitää vielä naapureista alkaa huolehtimaan tai muiden mukuloiden perään katsomaan. Se pitää jo pienestä pitäen omaksua, että maailma on kova paikka, ja vahvat pärjää ja nopeat syö hitaat. Kannattaa panostaa opiskeluun ja harrastaa hyviä harrastuksia ja suoriutua esimerkillisesti, valmistua hyvin arvosanoin, käydä kuuliaisesti armeija (jumalauta, se on talvisodan henki joka meitä täällä eteenpäin potkii), hankkia työpaikka ja ottaa asuntolaina ja tehdä mieluiten kaksi lasta ja noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja olla kuuliaisia ja nöyriä kyynerpäätaktiikkaa ja omista eduista huolehtimista unohtamatta. Me ollaan tervaskantokansaa, paljain käsin raivattu tämä maa. Työ ennen kaikkea, työ! Pitää muistaa miettiä, että mitä ne meistäkin tuolla muualla oikein ajattelee, ja eletään sitten sen mukaan. Ettei tule sanomista! Mihin täällä Masennusta tarvitaan, meillä on kaikki hyvin!

Mehän täällä eletään nykyään niin terveellisesti, siis kaikki ne jotka eivät syö ja juo itseään hengiltä. Meille pusketaan päivittäin mediasta uusia ohjeita siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Hiilihydraatteja ei, eli ei niitä jauhoja ja sokereita ja leipää ja pastaa ja riisiä ja perunaa ja makaronia ollenkaan. Mieluiten ei maitotuotteita, ne on pastöroitu tai mitä lie, eli ei niissä mitään ravinteita ole, syöpä vielä iskee kun menee maitoa juomaan. Lihahan on silkkaa myrkkyä, mätänee tuolla suolistossa, ja siitä nimenomaan se syöpä iskee! Kaikki ruoka on niin säilöntäaineilla ja myrkyillä maustettua, että ei valveutunut kuluttaja syö muuta kuin superfoodia eli goji-marjoja ja ruista suoraan pellosta. Ja raakasuklaata kolme palaa päivässä. Jokainen vajukkihan tietää että viina ja tupakka tappaa, mutta niin tapaa margariini ja lohi ja kahvikin. Mutta kannattaa ne Iltiksen lööpit lukea päivittäin, niin tietää mitä saa ja pitää syödä. Ja sittenhän on tietenkin superelämä tai super tapa elää elämänsä....

...siitä sinä, Masennus, et tiedä mitään. Elämä pitää elää täysin palkein ja turbotehoilla, lepäämään ehtii haudassakin. Kun oikein kunnolla priorisoi ja suunnittelee, niin kyllä jokainen pystyy rakentamaan omakotitalon samalla kun suorittaa yliopisto-opinnot loppuun ja käy duunissa ja synnyttää kaksoset ja harrastaa agilitya ja matkustelua ja viininmaistelua ja käy salilla kuusi kertaa viikossa. Kaikki on itsestä kiinni! Meillä on kirjakaupoissa ja kirjastoissa hylymetreittäin opuksia siitä, kuinka eletään täysillä ja näytetään ikinuorilta eikä kuolla koskaan. Beroccaa vaan poskeen, ja eteenpäin vaikka sydän märkänis! Jos jotain häikkää sitten tulee tuon jaksamisen kanssa tai muuten, niin meillä on terapiaa ja terapeutteja joka lä'htöön niille, jotka ovat hoitaneet asiansa siihen malliin että on varaa se tarvittava terapia kustantaa. Kyllä sinä, Masennus-perkele, siellä terapiassa kukistut! Ne joilla ei sitä pätäkkää omien elämänvalintojensa johdosta ole, joutuvat hakemaan sitten terkkarista pilleriä... Mutta elämähän on valintoja! Minä kyllä uskon että sinä, Masennus, kukistut kyllä ihan reippaalla lenkkeilyllä ja riittävillä yöunilla. Onkohan sinua edes olemassakaan, vai onko tämä vain avuttomien ja laiskojen ja tyhmien yhteinen lorvintajuoni ja veltto tapa elää?

Joskus joutuu kuulemaan sitä iänikuista marinaa siitä, kuinka työpaikoilla voidaan huonosti ja kouluissa kiusataan ja vanhemmilla ei ole aikaa ja lapsilla on paha mieli ja milloin mitäkin päihdeongelmaa tai päävikaa milloin kenelläkin. Kyllä se pärjääminen on itsestä kiinni, sosiaalisia valmiuksia pitää kehittää ja olla aktiivinen ja tiimihenkinen ja innovatiivinen ja innostunut ja sosiaalinen ja päällekäyvä. Miten sinä, Masennus, sovit tähän kuvioon? Inhottaa kun sinut vedetään esille vähän väliä joka yhteydessä, piileskellään kieron selkäsi takana ja vältellään yhteistä vastuuta (taloudellista vastuuta tarkoitan toki). Joskus ennen vanhaan lapset käytiin pyöräyttämässä maailmaan lypsämisen lomassa, eikä silloin mitään synnytyksenjälkeisiä masennuksia ja babyblueseja ollut. Nykyäideillä on ihan kaikki, on neuvolat ja valmennukset ja oppaat ja esitteet ja kurssit ja netti täynnä tietoa ja informaatiota siitä kuinka se raskus ja synnytys ja vauva-arki hoidetaan. Parisuhde ja ura siinä rinnalla tietenkin, ja koti ja harrastukset ja ystävät ja ulkonäkö. Mitä niillä lypsyn lomassa synnyttäneillä oli? Ei ollut nettiä ja informaatiotulvaa, mitä nyt anoppi ja oma äiti siinä nurkissa asumassa ja puoli sukua. Mikset sinä silloin ollut olemassa, vai olitko? Menisit nytkin helvettiin, taidat olla synnyttäneellekin pelkkä tekosyy maata sängynpohjalla ulisemassa kun ei se vauva-arki oikein nappaa. Ja lasten masennus, mistä sekin kumpuaa nykymaailmassa jossa on pelit ja vehkeet ja koneet ja masiinat! Kiittämättömyyttä se on. Ei perkele, minä en sinuun enää usko! Meillä olisi toimiva, tuottava, moderni, hyvinvoiva (taloudellisesti hyvin voiva tarkoitin toki) yhteiskunta ilman sinua. Senkin tekosyy-Masennus!

Heikot sortuu elon tiellä. Maailma on voittajien!

Terveisin, Ääni Joka Yhteiskunnasta Kumpuaa."

Masennus. Siellä sinä tanssit synkkänä hahmona kaupunkien kaduilla ja  nurkissa ja kattojen yllä. Tästä maasta on tehty sinulle paikka jossa kasvaa, ja välinpitämättömyydestä voimasi ottaa. Minä aion lällätellä sinulle kuitenkin.

Uskallapas pyytää minua tanssimaan.

Puhallan sateenkaaria silmillesi :-)!