En minä tiedä että pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Itkeminen olisi ylireagointia ja nauraminen lapsellista. Poseeraatte siinä taas silmänaluset turvonneina, shamppanjapöhö pitkin ylimeikattuja naamoja, liha kireistä lurexeista pursuillen. Annatte kummallisia kommentteja siitä, miten teitä arvostelevilla ihmisillä "ei ole mitään älykkyysosamäärää", kuinka olette "onnistuneesti" brändänneet (mikä karmea sana) itsenne, kuinka Miamissa tapahtuu kohta jotain suurta, kuinka Mickey Rourke oli teidän kanssanne pämppäämässä ison veden takana suurilla kylillä. Olette juoneet itsenne ruokottomaan kuntoon, nuoret ennen aika nätit naiset, eikä teidän drinksunotossanne ole enää juhlimisen kuplivaa sivumakua vaan tenuttamisen hiivainen ja tyly soundi. Ne päivät kun poseerasitte bikineissänne kameroille Ameriikassa ja saitte kuvanne niihin lehtiin, joiden äärellä punaniskat runkkaavat navettojen ylisillä, ovat kaukana takanapäin. Käännän katseeni kiusaantuneena pois kun tietokoneen näyttö tai roskalehden keskiaukeama tai huono kotimainen keskusteluohjelma työntää eteeni botoxilla ja alkoholilla turvotetun suohirviön, joka joskus kelpasi ministerin illallispöytään. Minä en tunne vahingoniloa kun potkitte vajukkiyleisöä naamaan Hämeenlinnalaisessa yökerhossa, ja saatte maijakyydin pahnoille. Jostain syystä olette silmät sokeina alamäellenne, mutta niinhän päihderiippuvaiset aina ovat. Kaikille heille ei vaan naureta kuola valuen julkisesti. Enkä mä todellakaan vielä tiedä onko se oikein vai väärin. Ja mikä meitä kaikkia vaivaa.

Te olette äidin ja isän tyttöjä, samoja kuin joskus kauan sitten kun käytitte pikkuprinsessan mekkoja ja olitte valokuva-albumien sivuilla söpöimpiä ikinä. En tiedä millainen oli lapsuutenne, millaisia arpia siellä jäi sieluun vai jäikö mitään, mutta osaan kuvitella että semi-näteille tytöille voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa vastustaa kutsua joka kuiskii "There is no business  like showbusiness." Pohjolan pantaville blondeille oli hetken aikaa ovi rakosellaan ihan minne vaan, Playboy-kartanon uumenissa teidän nimenne ja naamanne oli ainakin laitettu muistiin jollei muuta. Johanna ja Julia, minä kyllä uskon että kaikki ne kiusaukset saattoivat olla liikaa. Pikkukylien tytöille voi iskea vauhtisokeus kun kultaketjusedät kaataa skumppaa kristallilasiin ja lupaa, että maailma voidaan laittaa kontilleen. Siinä sivussa saattaa vaan helposti joutua kontilleen itsekin, ja loppupeleissä lopullisesti. Maailma on kylmä ja vaarallinen paikka pikku-blondiineille. Kysykää Marilynilta, jos rajan takana mahdollisuus sellaiseen audienssiin joskus lankeaa. En minä usko että te tavallista tyttöä tyhmempiä olitte kuitenkaan, viinaan meneviä ehkä ja halukkaita uskomaan ihmisistä hyvää. Tytöt, naiset, melko suuri osa ihmisitä ei halua hyvää. Ne jotka joskus mahdollisesti kadehtivat vähäpukeisen maailmanvalloituksenne alkumetrejä, nauravat nyt tikahtumaisillaan partoihinsa, kun maitojunanne käytäville puristelette paidattomia turvamiehiänne hiukset takussa ja eilisen meikit naamajuonteisiin valahtaneina. Minua ne kuvat nolottivat. Antaisitte nyt jo olla. Oikeasti. Julkisuus ei halua teistä muuta kuin rumaa, vahingoniloista, likaista viihdettä Suomen vahingoniloiselle kansalle. Muistatteko sen mäkihyppääjän, joka teinipoikana hyppäsi ämpärillisen mitaleja suomalaisille hehkutettavaksi? Kun hyppy lakkasi kulkemasta ja kuppi maistua, tuli "koko kansan Masasta" surkuhupaisa pelle roskalehtien raadeltavaksi, vastenmielistä sirkushuvia niille, joilla ei mene kauhean hyvin ja joita ilahduttaa sieluttomasti kun jollain menee huonommin. Uskokaa tai älkää, moni paksukainen menee peilin eteen ja röyhistää roikkuvaa rintamustaan hurskaasti huokaisten kun on nähnyt teidät taas tursuilemassa lehdessä. Kaikki on suhteellista, aina on joku jota vasten voi epäonninen epäonnistujakin loistaa. Teidän rappionne äärellä moni on saanut nuhruisen sädekehänsä kiillottaa. Niillä jotka käyvät keikoillanne huutamassa "huaraa" ja räkimässä päällenne on asiat aikalailla yhtä huonosti kuin teilläkin. Toivottavasti edes ajoittain kykenette nauramaan sille vajukkilaumalle jonka lavalta edessänne näette mölisevän. Enkä minä jumalauta sentään ole lainkaan varma olenko yhtään parempi. Valitettavasti.

Tukiaisen siskokset. Päihde- ja mielenterveysongelmissa ei ole mitään huvittavaa, mutta meillä täällä suomessa tykätään nauraa sellaiselle aivan kuten pieruhuumorillekin. Tehkää palvelus itsellenne, tehkää palvelus minulle. Tehkää se vanhemmillenne.  Vetäkää esiriippu alas. Shown ei pidä jatkua, ei enää. Tosielämän saduissa prinsessa ei saa prinssiä ja puolta valtakuntaa. Eikä prinsessoja ole olemassakaan.