Kiitos kun tulit, mulla oli sua ikävä!

Muistan sut niiltä ajoilta kun olin mukula, tulit aina varhain ja viivyit melkein huhtikuulle, vai muistanko mä väärin? Olit pitkä ja kylmä ja valkoinen ja kaunis, olit narisevia aamuteitä ja ritiseviä luistelukenttiä ja isoja märkiä rättejä jotka sulivat kielen päälle. Olit sinisiä hetkiä ennen auringon varhaista laskua ja neonpunaisia auringonnousuja. Olit uppelushankia ja liukurin suhinaa ja jäisiä sormia jäätyneissä tumpuissa ja punaiset lapsen posket. Olit tähtiä ja täysikuu ja valtavien kuusien valkoisia haamuja silmän kantamattomiin. Olit miljoona timanttia hangilla ja jäälyhdyissä palavat kynttilät.

Sinun sydämessäsi oli Joulu. Joulu! Joka joskus oli koulun hämärän salin tuikkiva kuusi ja Enkeli taivaan ja juhlan jännitys ja uusi mekko. Se oli joulutorttujen tuoksu ja vinksallaan oleva piparitalo ja tonttu ikkunan takana ja salaa avatut kalenterin luukut ja Budapest-suklaat ja aattoaamun Lumiukko. Oli Taikajoulu ja kaikki toteutuneet toiveet, joulusauna ja pahvinaamarinen, harmaasukkainen Joulupukki. Histamiini ja Anelma Unelma. Joulupukin kuumalinja. Ihmeellinen on elämä. Samu Sirkan joulutervehdys. Hyasinttien parfyymi ja joululahja saippuat. Mä mietin, että oletkohan täällä Taikajoulu, tulitko tuulen mukana? Ajattelin etsiä sinuakin jostain.

Jää pitkäksi aikaa Talvi! Ole tuhat timanttia hangilla ja lasten punaiset posket. Ole teiden varsille hyytyneet autot ja lumilyhty. Jääpuikot räystäillä ja tähtitaivas. Ole valkoinen ja pakkasrouvan puhtaaksi puhaltama, ole Satumaa. Kiitos kun tulit. Mua ei palele. 

Let it Snow, Let it Sow, Let it Snow! 

PS: Lauantai iltana kuuntelin parvekkeella myöhään kun lumi satoi maahan, eikä mitään muuta ääntä kuulunut. Sietämättömän kaunista.