Häpeäkseni joudun heti alkuun myöntämään, etten ole perehtynyt kunnolla tarinaan lööppien takana, mutta ymmärtääkseni olet laupiaasti tarjonnut työttömälle töitä. Koska kyllä töitä tekevälle riittää !!

Jari, tilanne on nyt se, että haen sinulta töitä. Olen tässä parisen viikkoa sitten keskeyttänyt opintieni AMK:ssa, koska en millään muotoa kokenut alaa omakseni enkä oikein päässyt sisälle ilmapiiriin joka oli sisäsiisti. Tämä ei, Jariseni, tarkoita kuitenkaan etten olisi sisäsiisti, hallitsen wc-etiketin ja muutenkin pidän paikat kotosalla kaikinpuolin siivossa kunnossa lukuunottamatta kaappeja jotka on viimeksi järjestänyt mies, ja joita en uskalla sotkea, sillä se saattaisi vaikuttaa haitallisesti perhesopuun. Olen myös diplomaattinen ja kyvykäs toimimaan kriisitilanteissa.

Ennen kuin pikatahtiin sekä aloitin että lopetin AMK:ssa jossa oli liian sisäsiistiä (koitin kiivaasti keksiä toista ilmaisua kuvaamaan ilmapiiriä, mutten keksinyt, vaikka olen yleensä idearikas ja innovatiivinen), menin ja valmistuin lähihoitajaksi. Kyllä vain. Minä olen vanhuksen ja vammaisen ja vauvan ja alkoholistin ja peliriippuvaisen ja pahamielisen ja pahiksen paras ystävä ja itkumuuri. Olen eettinen ja empaattinen ja kumilankaakin joustavampi enkä pahoita mieltäni siitä että alallani maksetaan naurettavan pientä palkkaa siksi, että lahoava ihmisruumis tai pirtussa marinoitu ihmisruumis ei ole mediaseksikäs ja tuottava jutska. Jos olisin opiskellut jotain joka liittyy jonkinlaisiin elottomiin koneisiin tienaisin paremmin. Tosin ( ai kauheeta ) nyt en, Jari, tienaa yhtään mitään, sillä olen työtön. Toisaalta en kai kirjoittelisi sinulle näissä merkeissä jos olisin työllinen, joten asiaan! 

Ennen kuin aloitin opiskelemaan kutsumustöihin kuuluvaa matalapalkkaista lähihoitajabisnestä (bisnes tässä yhteydessä on sarkasmia), valmistuin käsi- ja taideteollisuusalalle eli lähes satavarmaan työttömyyteen. Jari, olen soimannut itseäni usein! Kolme vuotta ainutlaatuisesta elämästäni opintiellä, haaveilua lankarullien ja mittanauhojen ja pirtalautojen satumaailmassa, villejä unelmia kipuamisesta suomalaisen designin kärkikolmioon. Miksen tehnyt sitä, miksen lukenut enemmän ajatuksella "Sisäistä sankariasi" ja pyyhältänyt sekä designin että rahanteon ylhäiseen ytimeen, miksen pistänytkään haisemaan? Kävin kyllä kuuliaisesti yrittäjäkurssini, kävin oikein kaksi. Siellä tehtiin niitä laskelmia, mitä lie, arvioitiin heikkodet ja vahvuudet ja mahdollisuudet ja joku kurssinvetäjä ehdotti että alkaisin kutomaan kangaspuilla sarjatuotantona ryijyjä joissa on jonkun firman logo. Minä menin kotiin sielu ja sydän vereslihalla, kyynelöin luovan ihmisen kitkeriä kyyneliä villapaidalleni, sillä taiteellista sieluani oli juuri lyöty lujaa ryijyllä jossa on R-kioskin logo. Tai VRn. Sitten tuli vaan sellainen tunne, että mua ei oikein ymmärret'ä. Heh, Jari, saatat tietää tämän tunteen. Olla väärin ymmärretty nero... Se on rankkaa! Sittemmin olen harjoittanut kotimaisen käsityön valmistusta ja kauppaamista pimeästi. Kyllä vain, sekin sujuu minulta, Jari! Viimeksi tänään meni kaksi joulutonttua harmaan talouden kankkulan kaivoon. Se on ihan jatkuvaa. Parhaina vuosina saattaa tulla satanenkin . Ai niin joo. Lisäksi osaan  jonkinverran ilmaista itseäni myös kirjallisessa muodossa. Olen kirjoitellut novelleja pornolehtiin. Niistä on maksettu joskus ihan hyvinkin.

Minulla on kaksi lasta joista toinen on kiihkeässä uhmaiässä ja käy päiväkodissa ja on aika usein kipeänä. On silmätulehdusta ja oksennustautia ja nuhaa ja yskää ja kuumetta ja vesirokkoa ja sen sellaista. Eivät ota kipeää mukulaa päiväkotiin, joten kipeilypäivinä en kotoa poistu myöskään minä. Vähän hassua, olen tässä viime päivinä näitä töitä haeskelluta ja kysellyt, mutta jotenkin jää sellainen olo, että tähän sairastelevaan päiväkotitermiittiin ei työnanataja tuppaa ihastumaan. Mikäköhän siinäkin mahtaa olla, Jari? Se on vähän tämmöistä puun ja kuoren välissä sätkimistä, ei olisi ok hengailla työttömänä jos lapsonen on hoidossa eikä oikein kiva juttu jos olen hänen kanssaan kotona (tässä kohtaa kuules Jyrki Katainen Kataisen Jyrki nousee seisomaan ja huutaa soo-soo, eipä jäädä sinne himaan hengaamaan kun ei eläkettä kartu eikä verotuloja eikä mitään, perskules) eikä työnantajan mielestä yhtään kiva kun joka toinen viikko ilmoittelen aamuseitsemältä että meidän Nestori-Irmeli antaa taas ylen. Vähän hankalaa tämmöinen, ja mulle kun niin mielellään kelpaisi vakipalkka ja kahvitunti ja ruokis ja lomarahat ja loma (tiesitkö muuten, Jari, että työttömällä ei ole koskaan lomaa? Hänellä on alati jatkuva toimettomuus ja toimettomuuden alati aiheuttama huonommuuden tunne. Miten siitä toimettomuudesta voisi lomailla tai huonommuudesta? Tiesitkö että pitkäaikaistyöttömät aika usein masentuvat ja alkavat tinttaamaan keppanaa paikallisessa ja vetävät sitten itsensä hirteen? Huono homma sellainenkin homma, Jari.) Nooh, mutta ei tässä nyt ollenkaan niin synkissä fiiliksissä olla. Mulla on nyt sovittuna keikkahommaa sinne sun tänne sillon sun tällöin ja vapaaehtoistöitä mummeleiden parissa. Vähänhän tämmöinen meinaa närästää, mutta ei huolta kun on Somac ja Rennie keksitty .

Mä olen ihmisenä hirveän herttainen ja kiva enkä ollenkaan osaa tyhjänpäivästä small talkia kun mulla palaa käämit jos ei ihmisillä ole sanottavaa. Mua ilahduttaa vastarannankiisket ja vastaaninttäjät. Ihmiset joilla on sellaisia mielipiteitä joiden takana uskaltavat myös seistä. Rakastan kaikkea sellaista mikä mieluusti luokitellaan "huu-haan" alle. Ufoja, kummituksia, aaveita, henkiä, astrologiaa, telepatiaa, meediohommia, mörköjä, menninkäisiä, enkeleitä ja keijukaisia. Mä näen jatkuvalla syötöllä enneunia ja luen tolkuttomasti kirjoja. Mä haluaisin joskus kävellä tiukassa jakkupuvussa huoneeseen kiiltävä ase kädessä ja sanoa :"FBI, don`t move!" Mutta ei sulla varmaan mitään tuollaista keikkaa taida olla? Mua inhottaa työpaikkojen kahvihuoneet, koska siellä on ilmoitustauluilla tekopirteitä tsemppilauseita ja entisten työntekijöiden hääkuvia ja kortteja Teneriffalta. Ja mä haluan syödä ruokani ravintolassa ruokiksella eikä missään laitosruokalassa. Mä en aio käyttää minkäänlaisia työvaatteita, ellei kyseessä sitten ole tiukka jakkupuku. Joulun aikoihin en mielellään halua sellaista S-marketista ostettua joulukoria jossa on sikamauton rusetti ja kaikkea pahaa sisällä.

Eipä tässä oikeastaan muuta. Palkkauksesta nyt sen verran, että kyllä se kolmosella alkava bruttopalkka olisi ihan jees. 

Ota yhteyttä. Sisäinen sankarittaresi Heini.