Niinpä niin. Yhäri parka. 

Säännöllisin väliajoin poltan totaalisesti muutenkin kärventyneet päreeni yksinhuoltajien puolesta. Yh-äiti on Public Enemy pahimmasta päästä. Häntä ruoskitaan säälimättömästi ja silmittömästi "Suoli24"- vajukkikeskusteluissa, hänen niskaansa kaadetaan syyllisyys siitä että valtion kassassa on jatkuvaa vajetta (saatana sitä lapsilisien haaskaamista ja mukuloiden pyöräyttelyä euronkuvat silmissä !), kun lapsilla on mielenterveysongelmia ja pilveä aletaan poltella jo ala-asteella ja yöt kukutaan valveilla tietokoneiden äärellä ja koulu menee päin helvettiä. Yhärin vika. Ei yhäristä ole kasvattajaksi.

Mitä se paljon parjattu ja "paremmissa piireissä" kauhisteltu YKSINHUOLTAJUUS sitten on? Se on sitä, että yksi ihminen kantaa yksin vastuun lapsesta/lapsista joita on aikoinaan ollut maailmaan pykäämässä kaksi ihmistä. Yh (mikä inha ja vastenmielinen kirjainyhdistelmä) seisoo kaiken takana yksin. Voi olla, että  lapsen "etävanhempi" suorittaa säännöllisesti velvollisuutensa viikonloppu-laatuaika-vanhempana ja saattaapi maksaa jopa elatusmaksutkin. Voi olla myös että ei. Yksinhuoltaja pyörittää perheensä arkea yksin, siivoaa, tiskaa, pesee pyykit, jää hoitamaan sairasta lasta (jonka vuoksi työpaikoilla piirretään hampaat kirskuen rasteja seinään), tarkistaa läksyt, kiikuttaa harrastuksiin tai on kiikuttamatta, kuuntelee mukuloiden murheet, laastaroi pipit, maksaa laskut, huolehtii huomisesta ja luovii elämän ristiaallokossa miten parhaiten taitaa. Menee illalla yksin nukkumaan eikä jaa arjen iloja ja murheita ja vitutuksia ja kliimakseja kumppanin kanssa. Samaan aikaan internetin helvetin älyllisillä keskustelupalstoilla ja lehtien mielipidekirjoitustunkioilla vaaditaan hänen päätään vadille holtittomasta kerskakulutuselämästä "sossun" ja "yhteiskunnan" varoilla. Yh-äidit ne siellä taas kuppaavat tuulitakeissaan fyffeä fattan pohjattomalta luukulta (missä se saatanan kuuluisa luukku oikein sijaitsee? Tekisi mieli käydä sohaisemassa omakin lapionsa siihen kaivoon!!) ja menevät sitten baariin vetämään perseet samalla kun lapset kuolevat kotona nälkään. Herranjumala ja Perkele.

Mä näin joskus vaivaa niin paljon, että osallistuin internet-wonderlandissa noihin viiltävän älyllisiin keskusteluihin, joissa yh-äitejä (juurikin äitejä, yh-isä on edelleen marginaali-ilmiö ja kantaa aivan erilaista kruunua kuin naispuolinen vastineensa) runtataan maanrakoon. Yhtä witun noitavainoa koko touhu. Hyvin pian ymmärsin kylläkin lakata ajamasta itseäni psykoosiin kommunikoimalla älyllisesti ja moraalisesti rajoittuneiden ameebojen kanssa. Mielipiteissä kaikuu ikivanha ja homeinen, aikansa elänyt naisviha ja uskonnollissävytteinen sairas taustakaiku. Äpärälapsen synnyttäminen oli joskus KIVIKAUDELLA silmitön synti ja häpeä. No joo, eräissä kulttuureissa ja uskonnollisen sorron alla homma on edelleen törkeä vääryys. Mutta että Suomessa, että ihan 2000-luvulla. Yksinhuoltajuuteen liittyy jotain likaista ja häpeällistä, ikään kuin nainen olisi kunniallinen ja hyvä vain elellessään säädyllisesti avioliitossa miehen kanssa. Kuuluvatko tuollaiset asenteet oikeasti vielä nykypäivään, häh?? Onko yksinhuoltajanainen uhka, koska hän osoittaa ettei miestä tarvitakaan heilumaan perheenpäänä vaan homma hoituu muutenkin? Ja valitettavan usein hoituu vielä paljon paremmin, kun ei lapsilauman jatkona roiku sitä aikuista lasta päihde- ja muine ongelmineen.

Yksinhuoltajanainen nähdään uhkana myös muiden naisten keskuudessa. Koska eihän hänellä tietenkään ole muuta missiota kuin vampata kunniallisten naisten miesreppanat isiksi omille lapsilleen ! Siellä sitä tosiaan taas viiletetään korkkarit kenossa täydessä tuubassa pitkin kyliä elareilla kustannetut uudet ripset poskille valahtaneena vaanimmassa puolustuskyvyttömiä perheenisiä. Herranen aika sentäään.

Minä nostan näkymätöntä hattuani syvään kumartaen kaikille yksinhuoltajille, olittepa miehiä tai naisia. Teette arvokasta hommaa saamatta ansaitsemaanne kunnioitusta, mutta muistakaa millaisessa persekärpästen maailmassa me elellään . Kun joku on sattunut sormustimella saamaan (aivokapasiteettia, empatiaa, kykyä asettu toisen ihmisen asemaan) on häneltä huono mennä lapiolla vaatimaan. Heidän lapsellista angstaamistaan ja loan heittämistään koittakaa siis kestää. Muutenkin, jos itsellä on kaikki kunnossa pääkopassa ja elämässä yleensäkin, ei muiden ihmisten kakaramaiselle "dissaamiselle" ole tarvetta.

Minulla on vallan tuoreessa muistissa ja tiedossa yksinhuoltajan arki, ja ei se pelkkää ruusuilla hyppelehtimistä aina ollut. Yhteiskunnan AINOA yksinhuoltajalle ainoastaan kohdistettu taloudellinen tuki on lapsilisän yksinhuoltajakorotus joka on alle 50 euroa kuukaudessa lasta kohden. Siitäkö helvetin summasta ihmiset ovat katellisia? Ei oikein tiedä pitäisikö käpristyä sikiöasentoon lattialle huutoitkemään kaikkea tätä törkeää vääryyttä vai huutonauraisiko naamansa siniseksi. Ja sieltä "sossun" pohjattomasta kaivosta ei minkäänlaisia "yksinhuoltajabonuksia" heru. Ottakaa ihmiset rakkaat mussukat oikeasti asioista kunnolla selvää ennen kun alatte hypelehtimään tasajalkaa räkä rinnuksilla barrikadeilla.

Tämä tästä tällä erää, ei muuta kuin Herran rauhaa vaan kaikille tasapuolisesti. Kummasti helpotti taas. Muttei kovin pitkäksi ajaksi kuitenkaan .